Ohjeita surevalle
Kun äitini yli viisi vuotta sitten yllättäen kuoli, olin neuvoton ja vajosin niin syvään suruun, etten ollut tiennyt sen olevan mahdollista. Sain syvän haavan johonkin pehmeään kohtaan itsessäni, jonka olemassaolosta en ollut tiennyt aikaisemmin.
Toki olin kohdannut monia suruja, olin silloin jo melkein viisikymppinen. Olin surrut menetetyn rakkauden takia, petoksen ja pettymyksen takia. Olin surrut pitkään ja perusteellisesti sitä, kuinka rakas isäni haurastui ja hupeni silmieni edessä ja kuoli lopulta pois lukemattomien ääneen lausuttujen ja lausumattomien jäähyväisten jälkeen. Mutta eivät äidit kuole, ja samalla, kaikki äidit kuolevat joskus, jos asiat sujuvat kuten pitääkin, tavanomaisen sukupolvien ketjun mukaisesti, jossa kaikki kuolevat omalla paikallaan.
En ollut valmistautunut äidin kuolemaan ja kun kaikki oli yllättävän pian ohi, en tiennyt, mitä tehdä ja miten surra. Silloin jostain sisältäni alkoi nousta pintaan Ohjeita surevalle. Näin otsikon silmissäni ja ohjeet tulivat mieleeni aivan kuin joku olisi kuiskaillut niitä sisältäni. Hetken mietin, olisiko se äiti, mutta nämä ohjeet eivät kuulostaneet äidin ohjeilta, eivätkä äidin ääneltä. Äidin ohjeet olivat paljon suorasukaisempia, eivätkä jättäneet tulkinnan varaa. Äiti oli opettaja.
Ohjeita surevalle tuli lisää pitkin suruni matkaa ja jälkeenpäin harmitti, etten ollut kirjoittanut talteen niiden saantihetkiä. Asialla ei tuntunut olevan mitään merkitystä ja kun aloin kiinnittää siihen huomioita, olin jo pitkällä suruni matkassa. Tallensin ohjeet kännykkäni muistiinpanoihin Ohjeita surevalle -otsikon alle. Viimeisen ohjeen sain kaksi vuotta äidin kuoleman jälkeen. Tai ehkä tämä kirjoitus onkin se viimeinen ohje, sillä eräänä yönä maatessani valveilla ja odottaessani nuorta juhlista kotiin, sain selkeän idean. Minun pitäisi jakaa nämä ohjeet, sillä maailma on täynnä äitinsä tai rakkaansa menettäneitä ja vaikka jokaisen suru on omanlaisensa, jotain surussa ja sen kokemisessa myös yhdistää. Hyvien hautajaisten jälkeen ihmiset ovat täynnä vapautunutta voimaa ja syvää lämpöä, jonka aito kohtaaminen, surun jakaminen ja myötätunto ovat synnyttäneet. Hautajaisissa kaikki surevat menettämäänsä läheistä, mutta samalla he surevat muita suuria surujaan ja rakkaitaan. Meillä on arjessa liian vähän aikaa suruun, joten kaikki tilaisuudet siihen ovat arvokkaita.
Toivon, että näistä ohjeista on jollekin apua ja iloa. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen meistä kohtaa omat surunsa ja löytää sisimmästään omat ohjeensa ja lohtua. Niitä jakamalla voimme tukea toisiamme ja vahvistaa yhteyttämme - niin suruissa kuin iloissa.
OHJEITA SUREVALLE
🖤Älä ikinä lähde minnekään ilman paperia. Nenäliinapaketti on luksusta. Vessapaperi ajaa asiansa. Sukkaankin voi niistää, mutta sitten on kuljettava loppupäivä paljas jalka kengässä.
🖤 Itkulla on oma tahto. Itku voi tulla mistä vaan ja milloin vaan, mutta se ei välttämättä tule silloin, kun se olisi suorastaan suotavaa. Esimerkiksi, kun lohduttajat ojentavat sinulle silmät kyynelissä osanottokimpun, vastaanotatkin sen kaikkien yllätykseksi kuivin silmin.
🖤 Työmatkat ovat parasta aikaa itkulle. Kotimatka on tietenkin parempi, mutta asiaa ei voi itse valita.
🖤 Kaikki pelkäävät kuolemaa. Ole armollinen kaikille sinua suruaikana karttaville.
🖤 Suru kirkastaa arvot.
🖤 Kuuntele surua. Mitä se ehdottaa sinulle tulevaisuuteen? Kirjoita se muistiin. Kun pahin on ohi, elämä antaa uutta. Elämä uudistuu kuoleman kautta.
🖤 Helli itseäsi joka päivä. Merkitse se kalenteriin. Mikään ei ole sitä tärkeämpää.
🖤 Itku ei lopu. Aina kun luulet, että olet jo itkenyt tarpeeksi, kohtaat uuden syyn itkeä. Itku ei ole koskaan turhaa.
🖤 Humala
voi helpottaa oloa, mutta krapula pahentaa sitä.
🖤 Muiden
kiltteys kestää viikon, korkeintaan kaksi. Sitten he unohtavat surusi ja
kohtelevat sinua kuten aina ennenkin. He eivät tiedä, ettei mikään ole kuten
ennen.
🖤 Suru muuttaa ihmistä. Anna muutokselle mahdollisuus. Älä koveta kuorta vaan kehitä joustavuutta.
🖤 Ota sydän auki vastaan kaikki saamasi myötätunnon osoitukset. Kudo niistä lämmin, pehmeä peitto ja vedä se yllesi aina, kun maailma tuntuu liian kovalta tai kalsealta.
🖤 Nauti kukkamerestä, juhlavista adresseista ja koskettavista sururunoista. Älä kuitenkaan unohda, että mitä kömpelömpi, vaivaantuneempi tai hiljaisempi saamasi myötätunnon osoitus on, sen vaikeampaa sen antaminen on ollut.
🖤 Lämpö, lohdutus, myötätunto, rakkaus ja armollisuus tulevat myös luoksesi. Ihmisten hyvyys on totta. Sinusta halutaan pitää huolta ja sinusta välitetään. Kaiken keskellä tajuat, että et olekaan yksin. Et ole yksinäinen.
🖤 Hautaiset päättävät yhden matkan. Aloittavat uuden. Rituaalit kantavat eteenpäin surussa.
🖤 Halaus antaa käsittämättömän paljon voimaa. Mitä kovempi rutistus tai mitä hellempi kosketus, sen syvempi vaikutus.
🖤 Anna surulle monia, eri tapoja tulla kohdatuksi. Annostele sitä sopivissa erissä, jos pystyt. Ainakin kerran viikossa pyhitä hetki puhtaalle suremiselle.
🖤 Ei tarvitse olla reipas. Ei tarvitse ryhdistäytyä.
🖤 On lupa surra ja olla surullinen juuri niin pitkään, kun on tarve. On myös lupa olla iloinen, nauraa ja nauttia. Ilo ja suru kulkevat usein käsikädessä.
🖤 Jaa iso suru pieniin osiin. Sure perusteellisesti, pala palalta. Älä kuitenkaan kuvittele, ettei kerran surettu pala palaisi. Se palaa niin pitkään kuin on tarve. Jotkut palat kulkevat aina mukana. Siihenkin tottuu.
🖤 Suru vie voimia ja väsyttää. Muista levätä, äläkä tingi siitä.
🖤 Älä tee suruajalla mitään suuria päätöksiä, jotka voit siirtää myöhempään aikaan.
🖤 Ole itsellesi niin armollinen kuin ikinä osaat. Opettele lisää. Olet kaiken hyvän ja kaiken huolenpidon arvoinen.
🖤 Tärkeää on hyväksyntä. Hyväksy itsesi ja surusi sellaisina kuin ne ovat.
🖤 Tee kodista turvapaikka.
🖤 Suru on sekä yksityinen että yleinen, sekä oma että jaettu. Maailman joka kolkassa surraan, ja kaikki ihmiset kokevat elämässään surua. Jokaisen suru on sekä ainutlaatuinen että tavanomainen.
🖤 Syö suruusi suklaata. Se on sallittua.
🖤 Jokaista surua seuraa kompensaatio. Se ei korvaa menetystä, eikä se ole yhteismitallinen surun kanssa. Se vaan on, mikä on. Kuin odottamaton lahja, jonka saa ottaa vastaan ja kiittää.
🖤 Eräänä päivänä saatat huomata, että surun kärki on taittunut. Puhut kuolemasta imperfektissä ja tarkoitat sitä. Toki kannat surua mukanasi, mutta se on enemmän toteavaa kuin raastavaa. Uusi vaihe on alkanut. Ehkä.
🖤 Pura surusi kirjoittamiseen, maalaamiseen, kuvaamiseen, leipomiseen, laulamiseen. Muuta surusi luovuudeksi. Taide lohduttaa kuin taika.
🖤 Kävele tuulisen meren rannalle, piiloudu pimeään metsään. Astu keväiseen auringon paisteeseen. Lepää sammalmättäällä. Anna luonnon hoitaa, palauttaa perspektiivi.
🖤 Suru asuu sisälläsi, on yhä luonasi. Ennen jokaista juhlapäivää on itkettävä tovin verran.
🖤 Suru kasvaa osaksi sinua. Se hengittää sinussa huokauksen lailla tai riehuu kuin hillitön hurrikaani. Molempia tarvitaan tasapainon löytämiseksi.
🖤 Ilon kirkkaus, terävyys ja puhtaus voi yllättää. Se on yhä mahdollista. Silkka olemassaolon ilo. Välähdys onnesta.
🖤 Kanna häntä mukanasi, niin hän on tukenasi joka päivä. Hän rakastaa yhä sinua; hän on sinun ja sinä saat olla hänen. Hän pitäisi yhä puoliasi. Hän tuohtuisi puolestasi. Hän iloitsisi puolestasi. Kuvittele tämä mielessäsi ja näe se niin kuin se olisi totta. Tyydy siihen, sillä se on totta.
Siru Aura
Sirun muita blogikirjoituksia:
Paluu Intiaan 7.2.2024