Kirjoittaminen palautti luovuuden ilon
Kaikilla on lupa luovuuteen. Luovuuden toteuttaminen on yhtä tärkeää kuin syöminen ja juominen. Ilman sitä ihminen saattaa yhä hengittää, mutta ei oikeasti elä.
Kun lapset olivat pieniä ja tein väitöstutkimusta yliopistolla, keskityin raatamiseen, velvollisuuksien täyttämiseen ja
selviytymiseen. Vaikka tein luovaa työtä – väitöskirjaa – onnistuin rutistamaan
siitäkin ilon pois. Leikki on elimellinen osa luovuutta, mutta minä tein työni vakavasti
ja velvollisuudentuntoisesti.
Sain väitöskirjan valmiiksi, ja lapset kasvoivat kohti kouluikää. Samalla olin kuitenkin alkanut vaikuttaa vähän väsyneeltä, kaikkensa antaneelta naiselta, joka yllätti itsensä miettimästä, että kuka on edes väittänyt, että elämän tulisi olla hauskaa. Olin hylännyt luovuuden ja leikin ja menettänyt vapauden – ja osan itsestäni.
Kun täytin 41 vuotta, sain siskoltani syntymäpäivälahjaksi Julia Cameronin Tie Luovuuteen -kirjan. Aloin pikkuhiljaa lukea kirjaa, seurata sen ohjeita ja tehdä sen tehtäviä. Oma tieni luovuuteen alkoi ja se matka jatkuu ja rikastuu yhä.
Luovuus on välttämätöntä
Kulttimaineen saavuttaneessa bestsellerissään Julia Cameron vakuuttaa luovuuden olevan osa elämän luonnollista kulkua ja lahja, joka on annettu käytettäväksi.
Luovuus lisää iloa, vapautta ja elinvoimaa. Se on yhtä tärkeää kuin ruoka, juoma, liikunta ja uni. Ilman ruokaa ja juomaa kuolee ulkoisesti, mutta ilman luovuutta ja itsensä toteuttamista kuolee sisäisesti. Elää, vaikka osa itsestä on kuin kuollut tai horroksessa, josta se voidaan kuitenkin herättää uudelleen eloon. Nyt heti.
Cameron haastaa lukijan lopettamaan sen ajan odottamisen, jolloin on tarpeeksi aikaa, rahaa tai kokemusta tehdä jotain, mitä todella rakastaa. On myös lopetettava itselleen uskottelu siitä, että luovuus on itsekästä tai ylellisyyttä. Päin vastoin, Cameronin mukaan luovuuden kieltäminen on itsekkyyttä ja vastoin todellista luontoamme. Cameron antaa lukijalle sekä luvan luovuuteen että keinot sen elvyttämiseen.
Luovuuden kieltäminen on itsekkyyttä ja vastoin todellista luontoamme.
Aamusivut ja taitelijatreffit
Cameronilla on kaksi erittäin yksinkertaista ja yksinkertaisuudessaan vaikeaa menetelmää luovuuden elvyttämiseen, itsensä aitoon kuunteluun ja oman luovan tiensä seuraamiseen: aamusivut ja taitelijatreffit.
Aamusivujen kirjoittaminen on välttämätön päivittäinen hetki itselle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kirjoittaa heti herättyään käsin kolme A4-kokoista sivua siitä, mitä mieleen juolahtaa. Mikä harmittaa tai ilahduttaa, mikä vaivaa tai mitä haluaa? On tärkeää kirjoittaa juuri siitä, mikä omassa mielessä sillä hetkellä pyörii.
Kun mielen häly saa purkautumiskanavan, löytyy tilaa myös luovuudelle.
Cameronin mukaan aamusivut auttavat pääsemään pelon, kielteisyyden ja mielialojen vaihtelun toiselle puolelle ja löytämään oman hiljaisen ytimemme, paikan, jossa kuulemme pienen äänen, joka on sekä oma äänemme että luojamme ääni.
On vapauttavaa, että aamusivut tehdään vain itseä varten, eikä kirjoittamiaan aamusivuja saa edes itse lukea ennen kuin niiden kirjoittamisesta on kulunut vähintään kahdeksan viikkoa, jolla saavutetaan riittävästi etäisyyttä kirjoitukseen. Aamusivuilta voi myös kysyä neuvoa ja saada vastauksen, kun malttaa ja uskaltaa kuunnella itseään.
Taitelijatreffit ovat aamusivujakin vaativammat, sillä ne perustuvat silkkaan hauskanpitoon itsensä – ja sisäisen taitelijansa – kanssa. Kenellä olisi sellaiseen aikaa? Kaikilla, kun uskoo Cameronia. Hänen mukaansa ihmisen sisäinen taitelija on lapsi, joka kaipaa huomiota, hoivaamista ja iloa. Taitelijatreffit tarkoittavat, että viettää kerran viikossa määrätyn ajan, vaikkapa kaksi tuntia, yksin esimerkiksi sisustuskaupassa, merenrannalla, talvipuutarhassa, taidenäyttelyssä tai muussa luovuutta ravitsevassa paikassa.
On tärkeää mennä näille treffeille yksin ja tehdä juuri sitä, mikä kutsuu tai mitä haluaa.
Samalla taitelijatreffit ovat tekoja, jotka viestittävät itselle ja luovuudelle niiden tärkeydestä sekä muistuttavat leikkisyydestä. Ilo on luovuuden pari – tai leikkikaveri. Taitelijatreffit ovat luovuuden varaston täyttämistä, josta voi myöhemmin ammentaa oman visionsa toteuttamiseen.
Kirjoita kaikissa olosuhteissa
Zen-buddhalaisuudesta ammentava Natalie Goldberg on toinen oman luomisvoiman, itsensä kuuntelun ja -ilmaisun puolestapuhuja. Myös Goldberg kuvaa kirjoittamista tienä, ja hän auttaa kirjoittajaa löytämään oman äänensä ja rohkaisee luottamaan siihen.
Luihin ja ytimeen -bestsellerissään Goldberg esittelee kirjoitusharjoittelun menetelmän, joka on sekä yksinkertainen että vaativa. Ihminen tarvitsee vain kynän, vihon ja kirjoitusharjoittelun aiheen, jonka voi napata vaikkapa pöydällä lojuvan lehden tai kirjan kannesta. Tai voi käyttää aina toimivia harjoituksia: Mitä muistan? Mitä en muista? Mitä näen edessäni? Mitä en näe edessäni? Sen jälkeen: Anna palaa! Ideana on kirjoittaa aiheesta ennalta päätetty aika, esimerkiksi 10, 20 tai 30 minuuttia tai tunti.
On hyvä panna hälytys päälle, unohtaa kaikki muu, luopua kontrollista ja kirjoittaa sinnikkäästi koko aika kieliopista välittämättä, tapahtui mitä tapahtui. Goldbergin motto on: kirjoita kaikissa olosuhteissa. Jos mieleen ei tule mitään, voi kirjoittaa, että mieleen ei tule mitään. Jos tulee nälkä, voi kirjoittaa nälästä, mutta ei saa mennä jääkaapille. Pidä kätesi liikkeessä!
On keskityttävä vain kirjoittamiseen, kuunneltava mieltään ja kuljettava sen mukana, minne ikinä se vie.
Moni päätyy aina samaan aiheeseen.
Kirjoitus alkaa pöydällä lojuvasta kahvikupista ja päättyy – jälleen kerran –
kuvailemaan menetettyä rakkautta, lapsuudenkotia tai sairastumisen pelkoa.
Kunnes vesi virtaa kirkkaana
"Kirjoita kunnes vesi virtaa kirkkaana", Natalie Goldberg neuvoo. Hän kannustaa kirjoittamaan niin pitkään samasta aiheesta, kun siihen on tarve.
Goldbergille mikään aihe ei ole liian tavanomainen tai arkinen. Hän kehottaa kirjoittamaan yksityiskohdista, konkreettisista tavaroista, kauppalistoista, paikoista, ja toisaalta myös tuoksuista ja muistoista, jotka palaavat yhä uudelleen mieleen. Kaikki tarinat ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Hänen mukaansa kannattaa kirjoittaa missä ja milloin vain – yksin kotona, puistossa, matkalla tai kirjoittajakaverin kanssa kahvilassa tai pandemian aikaan zoomin välityksellä yhdessä globaalin kirjoittajayhteisön kanssa.
Tärkeintä Goldbergille on yhteys itseen, itsensä kuuntelu ja uskollisuus omalle äänelleen. Kirjoitusharjoittelut alkavat meditaatiolla tai "istumisella" kuten hän itse sitä kuvaa. Sen avulla yhteys itseen vahvistuu ja siirtyy mukaan kirjoittamiseen. Lisäksi Goldberg painottaa, että oma kirjoitus olisi hyvä lukea ääneen esimerkiksi kirjoittajakaverille tai ystävälle, kumppanille tai vaikka lehdenjakajalle, jos muuta kuuntelijaa ei ole saatavilla.
Goldbergin kirjoittajakursseilla sekä hänen innoittamissaan kirjoittajaryhmissä kirjoitusharjoitteluun liittyy tärkeitä pelisääntöjä ja periaatteita. Ensin kaikki kirjoittavat annetusta aiheesta ja sitten halukkaat lukevat kirjoituksensa vuorotellen ääneen. Muut kuuntelevat ja harjoittavat syvällistä kuuntelua, ja sen jälkeen he kiittävät kirjoituksen lukijaa.
Pelkkä kiitos vapauttaa kirjoittamaan siitä, mitä sydän sanoo ja siten, miten mieli haluaa.
Pelkkä kiitos, eikä mitään muuta, ei hyvää, eikä pahaa, ei kannustusta eikä kritiikkiä, eikä sanaakaan siitä aiheesta, jota kirjoitus koski. Niin ei tarvitse pelätä kritiikkiä, eikä positiivinen palaute houkuttele toistamaan itseään uuden kiitoksen toivossa.
Luomisvoima vapauttaa
Kaikilla ihmisillä on kaikissa elämäntilanteissa oikeus luovuuteen, itseilmaisuun ja itsensä toteuttamiseen. Kannattaa käyttää aikaa oman luomisvoimansa etsimiseen, sillä eri ihmiset syttyvät eri asioista. Kirjoittaminen, maalaaminen, piirtäminen, näytteleminen, sisustaminen, neulominen, valokuvaus, laulaminen, soittaminen, leipominen ja ruoanlaitto.
Mikä tekeminen herättää sen tunteen, että voi kunpa olisikin joskus aikaa siihen?
Aikaa on, sillä aikaa on aina siihen, mikä on tärkeintä.
Oma luovuuteni elpyi kirjoittamalla, kuorolaululla ja valokuvauksella. Nykyään kirjoitan säännöllisesti, osallistun kirjoitusharjoitteluryhmiin ja olen hurahtanut Instagram-kuvaukseen. Saan luovuudesta iloa ja se auttaa myös koettelemusten keskellä. Luovuus onkin erityisen tärkeä voimavara niissä tilanteissa, joissa aikaa ja voimia tuntuu olevan tavallista vähemmän: esimerkiksi pienten lasten vanhempana, työpaineiden uuvuttamana, omaishoitajana, elämänkriisin keskellä, rakkaan menetyksen tai eron jälkeen.
Meditaatiosta ja joogasta sanotaan, että silloin, kun niihin "ei ole aikaa", niitä tarvitsee kaikista kipeimmin. Sama koskee luovuutta. Luovuuteen ja itseilmaisuun varattu aika maksaa itsensä moni verroin myöhemmin takaisin. Luovuus auttaa käsittelemään kriisejä ja selviämään niistä. Se auttaa elämään täysillä, myös vaikeina hetkinä, jotka ovat osa jokaisen elämää.
Siru Aura
- Kirjoittajan tie voi johtaa myös esikoisromaanin julkaisuun. Siru Auran Intiaan ja naisten elämään sijoittuvan Myötäjäiset-romaanin voi tilata Stresa Kustannuksen verkkokaupasta.
- Jos haluat mukaan omatoimiseen, Natalie Goldbergin periaatteita noudattavaan kirjoitusryhmään, ota yhteyttä: siskojenyhteiso@gmail.com
- Tutustu ja lue lisää:
- Julia Cameron: Tie luovuuteen. Henkinen polku syvempään luovuuteen. Like 1997, useita painoksia, uusin Otava 2021. Alkuteos: The Artist's Way (1992).
- Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajalle. Suomentaja: Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari. Kansanvalistusseura 2004/2012. Alkuteos: Writing down the bones (1986).
Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Mieli-lehdessä (nro 2-3, 2021).
Sirun muita blogikirjoituksia:
Myötäjäisten Intia 27.4.2024
Paluu Intiaan 7.2.2024
Ohjeita surevalle 3.11.2023